sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Paavo Nurmi Maraton ja jänistely

Perinteiseen tapaan kesäloman aloitus tapahtui Paavo Nurmi Maratonilla, tällä kertaa toki ensimmäistä kertaa jäniksenä.
Ohjeita kuuntelemassa!
Kerta oli siis ensimmäinen minulle mutta pitänee todeta ettei varmastikaan viimeinen. Oli helppo tulla ja lähteä vetämään porukkaa kun oli valmiiksi selkeät ohjeet saanut ja kaikki vinkit mitä ottaa huomioon yms. yms.

Aamusta siis nokka kohti kisapaikkaa jossa oli tapaaminen ja ilmapallojen jaot sekä muut ohjeet ja infot. Pitänee tähän väliin todeta että parini hukkasi oman pallonsa jo ennen starttia, lahjoitin omani hänelle mutta sekin yllättäen karkasi jo jossain 15km kohdalla :)

Pakollinen poseerauskuva

Oli kiva huomata että kun oli jäniksenä että muut tulivat jo ennen starttia kyselemään että mitä aikaa ja kun ajat täsmäsivät heidän tavoitteisiin niin sitten sai kuulla että varmistathan että jos hyydyn lopussa niin annan kuitenkin kaikkeni ja koitan loppuun saakka täysiä. No kyseiset herrat veti loppuun saakka täysiä ja alittivat hakemansa neljän tunnin rajan maratonilla, onnea siitä :)

Vastaavia tapahtui muutamiakin, varsinkin lopussa oli antoisaa kun sai auttaa koko porukan jotka olivat vielä mukana jättämään meidät jänikset taakseen, hienosti vedetty kaikilta! Tuosta saikin vielä palautetta maaliviivan jälkeen ettei olisi itse yksin enää pystynyt kiristämään. Tämän takia aion kyllä juosta jäniksenä vielä uudemmankin kerran, jäi hyvä mieli että pystyi auttamaan muita pääsemään tavoitteeseensa. Eräälle annoin lopussa vielä omia geelejänikin että pysyy porukan mukana, ja taisi olla apua :)

Lähtö ryysistä!
Omasta juoksusta hieman niin pitää todeta että meni aika nappiin. Vauhti oli itselleni sopivan letkeä ja mikä tärkeintä niin verensokerit pysyivät koko juoksun ajan 6-8 välillä ja vain kolme geeliä tarvittiin matkalla vaikka keli olikin sellainen joka yleensä laskee noita rankasti. Vauhdinjakokin meni aika nappiin , maaliin tultiin 26 sekuntia ennen tavoitetta. Tästä iso kiitos jäniskaverille joka piti vauhdin tasaisena , siinä oli helppo itse juosta vain mukana ja tsempata muita !

Se mitä tästä itse oppi on se että jatkossa jos ja kun menee juoksu jänöjen perässä sitä alkaa ymmärtämään ja arvostamaan enemmän. Sekä sen ymmärsi miten vauhdinjako ym. pitää tehdä että pääsee tavoittelemaan aikaa, juomapisteet ym. muuttaa vauhtia kummasti. Eli siihen on syynsä jos jänis menee hieman kovempaa mitä itse on ajatellut.



Kivaa oli siis jäniksenä sekä ylipäänsä Paavolla. Ensi vuonna uudestaan jos ei jäniksenä niin sitten viivalla jahtaamassa jänistä :)

2 kommenttia:

  1. Oi, olisitpa ollut oman aikatavoitteeni jäniksenä.
    Ei osunut kovin kannustava jänis kohdalle, mutta onneksi oma pää ja jalat kesti :)

    VastaaPoista
  2. Harmi että jäi tuollainen fiilis. Mutta onneksi sait ilmeisesti itsesi tavoitteeseen tsempattua :)

    VastaaPoista