Hölkkääjästä juoksijaksi !
Miten minusta tuli juoksija!
Ennen kuin olin liittynyt Vauhtisammakon juoksukouluun juoksuni oli lähinnä hölkkäämistä.
Kaikki sai jokunen vuosi sitten alkunsa kun puoliso heitti puoli tosissaan haasteen että miten olisi ensi kesänä puolimaraton, ja koska minua ei ole vaikea puhua yli niin ilmo olikin Forssan Suvi- Iltaan sisällä alta aikayksikön.
Syksy ja talvi tulikin juostua ja koluttua lähi pururataa , samoilla vauhdeilla ja samoja matkoja.
Toki eihän sen ollut väliä koska olin päättänyt että tämä prokkis mennään loppuun ja juoksu jää siihen, no eihän se ihan niin mennyt. Kuten ei sekään että en kyllä ikinä juoksutrikoita käytä, ja tämän jälkeinen päätös etten ainakaan ala ikinä kompressituotteista maksamaan...
Keväällä sitten alkoi tulemaan hieman järkeä juoksemiseen juoksukoulun kautta.
Ensi kosketus oli työnantajan kautta joka järjesti juoksukoulun Vauhtisammakon vetämänä.
Siellä sitten laitettiin tekniikkaa kuntoon, käytiin läpi erilaisia treenimetodeja sekä tehtiin tietenkin noita harjoitteita.
Tuota kautta sitten tulikin liityttyä juoksukouluun ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Paljon on kehitystä tullut tuona aikana jonka olen sammakkona vietellyt.
Muistan edelleen ensimmäiset treenit joihin mentiin ,taisi olla jotkin tasonmittaus treenit heti alkuun.
Vartiovuorta kierrettiin ja porukan perässä kovin koitin roikkua, ekat pari kierrosta taisin olla jotenkuten mukana kunnes noutaja koitti ja hiipuminen perälle alkoi.
Sitkeesti päätin että tässä ryhmässä aloitan ja koitan roikkua mukana, taso taisi olla kuntoilijat.
Keväällä olikin vuorossa eka cooper sitten armeija-aikojen. Tulos oli muistaakseni jokin 2650 m.
Kesän jälkeen pelokkaana kun kunto jo hieman oli noussut uskalsin siirtyä syksyksi jo pykälää kovempaan ryhmään.
Tuolloin muistan kuulleeni juttua Vauhtisammakon juoksukoulun legendaarisesta ruparit -ryhmästä jossa kaikki juoksi vähintään 3000m ja luultavasti tekisi sen vielä kaveri reppuselässä, arvostus oli kova ja ryhmä tuntui aivan utopistiselta liittyä, varsinkin kun joissain treeneissä oli noita yli-ihmisiä mukana ja menivät aivan omia vauhtejaan.
No muutaman vuoden saanut suht terveenä ja ennen kaikkea hyvässä opissa treenata niin yllättäviä asioita voi tapahtua.
Niin sitä vaan nyt ollaan saavutettu taso jolla tuonne rupareihin jo kelpuutetaan, toki kaikki tavallaan alkaa alusta koska nyt ollaan taas jonon jatkona :)
Tähän kehitykseen en kyllä usko että olisin ominpäin päässyt, ainakaan tässä ajassa.
Eli jos olet harkinnut aloittaa juoksemista , tai olet jo kokenut konkari mutta kaipaat uusia haasteita niin kokeile rohkeasti. Jokaiselle löytyy kyllä oman tasoinen ryhmänsä ja voin taata että kehitystä tulee halusit sitä tai et !
Tammikuussa alkaakin taas uusi kausi ja nyt on aika levätä hetki ja ladata akkuja!
Hyppää sinäkin mukaan hyvään ryhmään keväällä,tuolla lisää infoa juoksukoulusta ja kaikesta muusta tarjonnasta http://vauhtisammakko.com
 |
| juoksijat läks, pullot vaan jäi |
Kaikki sai jokunen vuosi sitten alkunsa kun puoliso heitti puoli tosissaan haasteen että miten olisi ensi kesänä puolimaraton, ja koska minua ei ole vaikea puhua yli niin ilmo olikin Forssan Suvi- Iltaan sisällä alta aikayksikön.
Syksy ja talvi tulikin juostua ja koluttua lähi pururataa , samoilla vauhdeilla ja samoja matkoja.
Toki eihän sen ollut väliä koska olin päättänyt että tämä prokkis mennään loppuun ja juoksu jää siihen, no eihän se ihan niin mennyt. Kuten ei sekään että en kyllä ikinä juoksutrikoita käytä, ja tämän jälkeinen päätös etten ainakaan ala ikinä kompressituotteista maksamaan...
Keväällä sitten alkoi tulemaan hieman järkeä juoksemiseen juoksukoulun kautta.
Ensi kosketus oli työnantajan kautta joka järjesti juoksukoulun Vauhtisammakon vetämänä.
Siellä sitten laitettiin tekniikkaa kuntoon, käytiin läpi erilaisia treenimetodeja sekä tehtiin tietenkin noita harjoitteita.
 |
| Liedon hyppyrimäellä jotain viestiä |
Tuota kautta sitten tulikin liityttyä juoksukouluun ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Paljon on kehitystä tullut tuona aikana jonka olen sammakkona vietellyt.
Muistan edelleen ensimmäiset treenit joihin mentiin ,taisi olla jotkin tasonmittaus treenit heti alkuun.
Vartiovuorta kierrettiin ja porukan perässä kovin koitin roikkua, ekat pari kierrosta taisin olla jotenkuten mukana kunnes noutaja koitti ja hiipuminen perälle alkoi.
Sitkeesti päätin että tässä ryhmässä aloitan ja koitan roikkua mukana, taso taisi olla kuntoilijat.
Keväällä olikin vuorossa eka cooper sitten armeija-aikojen. Tulos oli muistaakseni jokin 2650 m.
Kesän jälkeen pelokkaana kun kunto jo hieman oli noussut uskalsin siirtyä syksyksi jo pykälää kovempaan ryhmään.
 |
| keskivartaloakin kuntoon |
No muutaman vuoden saanut suht terveenä ja ennen kaikkea hyvässä opissa treenata niin yllättäviä asioita voi tapahtua.
Niin sitä vaan nyt ollaan saavutettu taso jolla tuonne rupareihin jo kelpuutetaan, toki kaikki tavallaan alkaa alusta koska nyt ollaan taas jonon jatkona :)
Tähän kehitykseen en kyllä usko että olisin ominpäin päässyt, ainakaan tässä ajassa.
Eli jos olet harkinnut aloittaa juoksemista , tai olet jo kokenut konkari mutta kaipaat uusia haasteita niin kokeile rohkeasti. Jokaiselle löytyy kyllä oman tasoinen ryhmänsä ja voin taata että kehitystä tulee halusit sitä tai et !
Tammikuussa alkaakin taas uusi kausi ja nyt on aika levätä hetki ja ladata akkuja!
Hyppää sinäkin mukaan hyvään ryhmään keväällä,tuolla lisää infoa juoksukoulusta ja kaikesta muusta tarjonnasta http://vauhtisammakko.com
Kommentit
Lähetä kommentti