Diabeetikko kuntoilee sekä hieman taustoista !


Todellisuus diabeteksen ja kuntoilun kanssa!

Tankkausta kisan jälkeen!


Lyhyesti taustoistani. 

Olen urheillut ja liikkunut oikeastaan koko ikäni, fyysinen puoli on siis ollu aina jos ei kiitettävä niin ainakin hyvä. Sairastuin kuitenkin tuossa seitsemisen vuotta sitten 1-tyypin diabetekseen (kiva yllätys piikkikammoiselle:) ) joka muutti tullessaan kaiken.  
Diabetekseen sairastuminen  tuli aika rajuna ja yllättäen koska ilmeisesti johtuen kuntoilu taustoistani paljoa ei varoituksia tullut vaan pinnan alla oli kytenyt jo hetken aikaa, kunnes sitten yhtenä sunnuntai-aamuna mentiinkin aika haipakkaa kohti sairaalaa koska mikään ei pysyny sisällä ( ois kait pitänyt jo aiemmin tajuta et jotain on kun paino vaan putoo ja vyötä saa tiukentaan tiukentamistaan) . 
Haima siinä samalla sitten oli tulehtunut ja seuraavat kolmisen viikkoa oltiinkin Tyksissä joista eka viikko teholla letkuissa. Paino tippui tuona aikana 77 kilosta hiukan alta viitenkymppiin ja kuntopohja sekä lihakset meni siinä samassa. 
Kuntoilu lähtikin siitä varovaisin askelin liikkeen, ensin alkuun viiden minuutin kävelyitä ja siitä hiljalleen niitä pidentäen.

Noista ajoista on menty hurjasti eteenpäin ja kunto on tällä hetkellä kovempi mitä se on ollut edes nuorena. Painokin hilattu taas ylös ja joitain lihaksiakin hommattu takas luiden päälle. 

Diabetes siis tuli ja urheilu säilyi, niinhän sen pitää mennäkin mutta paljon se on tuonut haasteita ja odottamattomia käänteitä mukanaan.


Maratonin tarvikkeita
Jotain hyvääkin tuossa diabeteksen puhkeamisessa on ollut, ja se on ehdottamasti ruokavalion muutos ja aterioinnin tärkeyden havaitseminen. 

Ruokavalio ja ruokailurytmi on yksi tärkein tekijä kun halutaan hankkia lisää lihasta tai kohottaa kuntoa. Johtuen tyypin 1. diabeteksesta on ateriavälini pakostakin aikalailla suositusten mukaiset, noin kahden tunnin välein tulee jotain syötyä, ja yleensä terveelistäkin :)

Sitten niihin haasteisiin joita on diabeteksen mukana tullut  tähän kuntoiluun. Harrastan siis aktiivisesti salilla käyntiä,  juoksua  sekä nyt on uutena tullut mukaan Fat Bike ja pyöräily aktiivisemmin normaalin työmatkapyöräilyn lisäksi.

Aloitetaan avaamaan yhden diabeetikon kohtaamia haasteita vaikka tuosta helpommin hanskassa (diabeteksen suhteen ) olevasta eli kuntosaliharrastuksesta. 

Se menee jo aika rutiinilla ja samalla kaavalla: noin tuntia ennen verensokerin mittaukset ( suositukset diabeetikolla noin5.0 mmol/l- 10mmol/l (kuntoillessa, ja tuo on siis minulle tehty suositus ).
riippuen mitä mittari näyttää niin teen päätöksen paljonko pistän insuliinia. Tämän jälkeen ei muutakuin rohkeasti vaan rautaan kiinni. Kesken sali treenien ei tule mittailtua arvoja kosta itselläni sali , varsinkin jos treenaa raskailla painoilla nostaa aika paljon arvoja, toki sitten taas pitkät sarjat laskevat niitä .
 Eli joka kerta pitää ennakoida vähän miten ne tulevat menemään. Usein vedän varman päälle ja kun treenien jälkeen mittailen arvoja ennen ku vetäsen palkkarit naamaan arvot on usein 10-15 välillä,niitä ei kuitenkaan kannata alkaa korjailla insuiineilla koska johtuvat yleensä siitä että raskas suoritus nostaa stressihormoni kortisolin tuotantoa jolloin verensokeriarvot nousevat ja laskevat sitten taas suorituksen jälkeen. Näin siis menee normaalisti, ja sitten on ne kerrat kun ei mene kuin pitäisit, eli arvot on joko alhaalla (alle 5) tai aivan liian ylhäällä( yli 15). Korkeilla voi kyllä treenata, silloin vain on ongelmana se että lihakset menee hapoille aika paljon helpommin, taitaa olla noin 15-30 prosenttia mikä jää ulosmittaamatta verrattuina normiarvoilla tehtyihin treeneihin.
Alhaisissa on tuntemuksena voimattomuus, huimaukset ym, (noista vähän enempi tuossa juoksu osuudessa mikä on se haastavampi muutoinkin). 
Nuo alhaiset verensokerit on myös turvallisuusriski diabeetikolle johtuen tajunnan menettämisestä ym. 
Salitreenaus ei siis paljoa harmaita hiuksia aiheuta, tottahan toki noi huonot kerrat raapii päätä ja harmittaa mutta ei ole isompia turvallisuusuhkia onneksi ollut. Pahin taitaa olla tuo palautumisen heikkous noista harjoituksista. 
Tätä onkin vaikea kuvailla mutta sanotaanko näin että jos sinulta kestää palautua vaikkapa päivän verran niin minulta menee siihen puolitoista - kaksi päivää, varsinkin jalkapäivistä kestää palautua kauan. Se mikä tuosta sitten tekeekin tukalan on varsinkin jaloissa tuntemuksen puute, mikä on aika tärkeä koska alhaiset verensokerit huomaa usein juuri jalkojen pökkelöitymisestä… 

Sitten sinne haasteista suurimman pariin eli juoksuun ja osittain myös pyöräilyyn. 
Polkujuoksua

Tässä pieni ote miten välillä käy treenien jälkeisinä öinä, ei aina , eikä edes usein mutta välillä!

Herään yöllä kahdelta, tärinään ja jalkojen puutumiseen… hypot iskivät taas juoksupäivän jälkeisenä yönä. Keho värisee ja tärisee vaikka ulospäin ei näykään mitään.Kylmä hiki valuu pitkin selkää, niskaa  ja otsaa. Siihen kun herää pitää hetken miettiä missä sitä ollaankaan.. ensimmäiset  ajatukset päässä ovat : ylös, kohti keittiötä.. hapuillen rappuset ylös ja mittari käteen. Samalla kun odotan tulosta kaivan jo jääkaapista kaiken mahdollisen syötävän naamani eteen .. lukemat 2.1… vaarallisen matalat, osalta menee taju jo alle kolmen kohdalla.Itse olen hypoilla pysynyt pystyssä omin avuin aina (onneksi ). Syön kaiken mitä löydän, banaanin, energiapatukan, pari leipää, jugurttia, ylireagoin taas .. ja kaikki tämä alle kymmeneen minuuttiin. Järjissäni ollessani tiedän että 80g hiilihydraatteja riittäisi nostamaan arvoni yli viiden .. en vain kykene siihen vaan varmuudeksi vielä muutama leipä.. hetken istun ja keräilen voimia ennen paluuta sänkyyn.. alkaa paleltaa taas, peittoa päälle tiukemmin mutta palelu ja tärinä vain jatkuu..  aamulla heräilen kellon soittoon, mittaukset ja kas… arvot 25…. Nämä yölliset ovat pahimpia, ei koskaan ole taetta että heräänkö tuntemuksiin. ( jalat jalat sanos jo jursi aikoinaan, niistä sen tuntee, mutta mitä jos ne on juoksusta ja salista johtuen levottomat ja tunnottomat… )Näistä jää aina se tietty maku suuhun koko päiväksi, siis sen väsymyksen lisäksi minkä nuo aiheuttaa, alhaiset arvot vievät kaikki energiavarannot tyhjiksi. Posiviista on ettei tarvii nälkään herätä :)
Fatbike ja Katariinan laakso

Siinä kuvaus yhdestä juoksutreenien jälkeisestä yöstä pätee myös Fatbike- lenkkeihin.

Mistä tuo johtuu, mitä minun pitää huomioida diabeetikkona kun juoksen ja pyöräilen, eli miten teen sen..

Juoksuun on tullut kanssa jo omat rutiinit. Noin 1 1/2 tuntia ennen tankkaus ja arvojen tsekkaukset, riippuen millainen juoksu on tulossa piikkiä sen mukaan, intervalleihin , mäkijuoksuun ja vetotreeneihin voi lähteä vähän rauhallisemmilla mielillä, ne ei yleensä paljoa arvoa laske(useimmiten nostavat koska mennään liki maksimia) , jos tiedossa on pidempää ja tasaista juoksua saakin lähteä aika korkeilla arvoilla… näissä onkin sitten huonona puolen tuo vessahätä ( korkeat arvot johtaa jatkuvaan hätään)… ei se yksin keskellä mettää juostessa niin haittaa mutta jos juoksee ihmisten ilmoilla tai Vauhtisammakon juoksukoulun kanssa tilanne onkin eri, siinä on vaan sitten kärsittävä.  Mukana joka juoksussa on aina mittari, energiageelejä, sokeria, puhelin sekä ranneke jossa on varmuuden varalta jossa on tietoja minusta.

Tässä sitä jo onkin pari haastetta, tankkaus sekä siitä johtuvat hätä, tavaroita varten pidettävä juoksuvyö ja sinne kaiken tarpeellisen mahduttaminen.

Mites sitten tuo diabetes vaikuttaa itse suoritukseen… Hyvänä päivänä ei mitenkään, paitsi tietysti palautumiseen. Mites sitten huonoina päivinä, eli silloinkun arvot on urheillessa yli 15 . 
No sen voi muotoilla ja kuvailla vaikkapa niin että kun normaalisti pysyt vetämään vaikka kympin ilman että menee hapolle  tai alkaa jalka painaa, niin kuvittele tilanne niin että juokset sen kympin ja vitosen kohdalla alkaa olemaan jo paha vessahätä, kuuden kilsan kohdalla alkaa tuntua, että vedät 20 kilon kivirekeä perässäsi loppumatkan ajan, siltä se suunnilleen tuntuun, ja samanaikaisesti, kun jalat ovat tunnottomat, hieman jo huimaakin etkä enään toisinsanoen tunne välttämättä itsestäsi jos arvot ovat tippumassa, se vaivaa sinua henkisesti juoksun loppupuoliskon ajan, pysähtyäkö mittaamaan vai luottaako et on vain hapotuksesta johtuva tunne ja jatkaa loppuun… ja kun pysähdyt mittaamaan toteat että ylhäällä on , ei muutakuin eteenpäin .. tää on tätä diabeetikon arkea.

Tuossa muutama esimerkki miten on itsellä juoksut mennyt.

Puolimaraton täydellisesti arvojen suhteen, startissa 11, neljän kilsan välein geeli naamariiin ja maalissa arvot 9. 
Toinen juoksu, sama matka ja kelit... mutta menikin niin pieleen kuin vain voi mennä.
Ennen kisapaikalle saapumista arvot tarkoituksella ylhäällä (12), Hetki ennen starttia verensokerin mittaus ja 3.5...kiireellä kaikki mahdollinen suuhun mitä löyty. Startti ja ei kun juokseen, vauhti omaan tasoon nähdeen alkumatkan yli odotusten, kympin kohdalla ajattelin että pitäskö mitata arvot varoiksi…. 3.1… se siitä juoksusta,  kohti ensiaputelttaa ja suklaata, sokeria, mehua, geelejä naamaan.. fiksumpi ja järkevästi ajatteleva diabeetikko olisi varmasti keskeyttänyt.. mutta tuossa tilanteessa ei järki kulje normaalisti niin matka siis jatkui yli viiden minuutin tankkailujen jälkeen, voimat oli kadonnut tuosta johtuen mutta maaliin tultii ihan ookoo ajalla.. ja arvot maalissa 6.9… 
Tuossa kaksi esimerkkiä, samanlaiset tankkaukset ym. joskus noita ei vain pysty ennakoimaan vaan ne elää omaa elämäänsä ja ei vain ole kontrollissa. Tuolla tankkaus määrällä mitä kesken juoksun joudun tekemään arvojen olisi normaalisti kuulunut olla liki kakskymmentä..

Sitten vielä on tuo harjoitusten jälkeinen aika. Juoksujen jälkeen hiilareiden tankkaus on aika tärkeää, ettei käy noin miten välillä öisin käy. Keho tiputtaa verensokereita vielä viisikin tuntia treenien jälkeen.Nukkumaan mennessä arvot saattavat olla yli viidenkintoista ja aamulla herätessä onki kuusi.. joskus taas ei, vaan yli kakskymmentä.. aikamoista arpapeliä siis. Tämän takia tankkaankin mieluummin liikaa kuin liian vähän. 

Kaikesta huolimatta liikunta tuo niin paljon hyvää tullessaan, että vaivannäkö kannattaa ja plussan puolelle vahvasti jäädään, ja kokemuksen kautta koko ajan oppii diabeteksestä sekä itsestään lisää miten se käyttäytyy milloinkin.
ruissalossa lenkillä

Ei muuta kuin turvallisia lenkkejä ja raskaita rautoja kaikille!




Kommentit

Suositut